Auerin veli ei ota kantaa siihen, ovatko lasten kertomukset uskottavia.

– Se ei ole minun asiani. Siksi olen vienyt asian eteenpäin.

Mieheltä kysytään, ovatko Keijo Ahorinnan kirjat saatananpalvonnasta hänelle tuttuja. Fredman ottaa kirjat esiin.

Mies sanoo, ettei muista. Myös esitutkinnassa mies on sanonut samaa.

– Luulisi, että te muistaisitte, jos olisitte perehtynyt, sanoo asianajaja Markku Fredman.

– Olen vain tuonut eteenpäin mitä lapset ovat kertoneet, Auerin veli vastaa.

– Se on varma tieto, että minä en ole lukenut noita kirjoja.

Poliisi kuuli Keijo Ahorintaa asiantuntijana osana tutkintaa. Auerin veli ei muista, oliko hän tästä tietoinen.

Markku Fredman kysyy, veikö sijaisisä lapset Anneli Auerille vain pari päivää sen jälkeen, kun lapset olivat kertoneet saatananpalvonnasta.

– Veimme tietokoneen. Se on todiste siitä, että me emme pelänneet Annelia, mies sanoo.

Mies sanoo, ettei saatananpalvonta ole hänelle tuttua.

Fredman huomauttaa, että Auerin veli toi jo vuonna 2007 saatananpalvonnan esiin murhatutkinnassa. Sijaisisän mukaan hän viittasi Jukka S. Lahden pedon merkkiin viittaavaan vitsiin, jonka mukaan hän on syntynyt 6.6. kello 6.

Samasta vitsistä kertoi eilen Anneli Auer oikeudessa.

– Sen kertomuksen vuoksi minua pidetään jonain hihhulina, Auerin veli sanoo.

Sijaisisä sanoo, ettei hän usko Anneli Auerin olevan saatananpalvoja.

Esitutkinnassa Auerin veli on kertonut, että hän videoi lapsen kertomukset venematkalla. Mies on aiemmin tänään oikeudessa kertonut videoineensa kertomukset vasta myöhemmin. Auerin veljen mukaan kyse on 30 sekunnin mittaisesta videosta, jolla lapsi ei kerro mitään.

Esitutkinnassa on kerrottu veneellä kuvatusta kuusiminuuttisesta videosta, jolla poika kertoo ovenraosta nähneensä, miten Anneli Auer ja hänen vanhin tyttärensä harjoittelevat veitsen kanssa murhapuuhia. Tätä on pidetty ensimmäisenä videona.

– En muista tällaista videota.

Fredmanin mukaan on epäselvää, milloin videot on kuvattu. Videot katsotaan nyt uudelleen oikeudessa. Sijaisisä vahvistaa, että video, jolla poika kertoo murhan harjoittelusta, on kuvattu veneellä. Video on kuitenkin päivätty 14. elokuuta 2011, mikä on liian aikaisin.

– En osaa sanoa, miksi päivämäärä on noin.

Fredman nostaa asian esiin, koska oikeuspsykologit ovat päätyneet lausunnossaan väärään käsitykseen. Videot on siis katsottu väärässä järjestyksessä, jolloin niistä on piirtynyt väärä kuva siitä, miten kertomukset ovat kehittyneet.

Murha-asian esitutkinnassa Auerin veli on kertonut, että kaikki lapset alkoivat yhdessä kertoa saatananpalvontaan liittyvästä viiltelystä.

– En muista tätä tilannetta. Viiltelyä oli myös sellaista, joka ei liittynyt siihen, Auerin veli kertoo.

Auerin veljen mukaan poikalapsi hakkasi päätään seinään ja laski alleen, kun hän kertoi saatananpalvonnasta sijaisvanhemmille.

– En tiedä, miksi.

Kun Anneli Auer vapautui tutkintavankeudesta vuonna 2011, Auerin veli ei alkanut selvittää lasten palauttamista.

– Sosiaalitoimi kertoi, että mitään ei tapahdu ainakaan puoleen vuoteen.

Noin viikko Auerin vapautumisen jälkeen sijaisperhe lähti venematkalle. Matka kesti noin kaksi kuukautta. Auerin veli kertoo, että venematkan aikana lapset vietiin kolme kertaa Turkuun katsomaan äitiään Anneli Aueria.

Tapaamisia oli sovitusti vain kerran kuussa, mies huomautti aiemmin.

Esitutkinnassa Auerin veli on kertonut, että hän on uskonut Anneli Auerin syyttömyyteen kesän 2011 alkuun asti.

Olisiko mahdollista, että teidän uskonne Annelin syyttömyyteen olisi heikentynyt, kun lapset olisi pitänyt palauttaa? kysyy Fredman. Sijaisisä kiistää.

Kun lapset rupesivat venematkalla puhumaan murhasta, sijaisisän mukaan asiat “loksahtivat kohdalleen”. Hän on kuvannut asian näin esitutkinnassa. Fredman kysyy, mitä lasten sijaisisä tällä tarkoitti.

– Esimerkiksi sairaalassa murhan jälkeen (vanhin tytär) oli omituinen ja kyseli Annelilta, saako hän nyt karkkia, saako hän uuden polkupyörän, kommentoi Auerin veli aiempaa kertomustaan.

Kun Anneli Auer joutui käräjäoikeuden välituomiolla mielentilatutkimukseen, eivätkä lapset palanneetkaan äidilleen, olivatko he pettyneitä, kysyy asianajaja Markku Fredman.

– Mistä he sen olisivat tienneet? vastaa sijaisisä.

– Ettekö te kertoneet? kysyy Fredman takaisin

Fredman viittaa esitutkintakertomuksiin, joiden perusteella lapset reagoivat uutiseen itkulla. Sijaisäiti kertoi lapsille, ettei äiti ole pääsemässä vapaaksi.

– En muista tuollaista.

Markku Fredman ihmettelee. Sijaisisä on kertonut, että lapset ovat halunneet katkaista välit äitiinsä, isovanhempiinsa, kavereihinsa, lopettaa tietokonepelaamisen ja harrastukset.

Voisiko olla, että lapset ovat halunneet miellyttää sijaisisää? Fredman kysyy. Sijaisisä ärtyy.

– Sä olet nyt koonnut semmoisen listan… mies sanoo, ja alkaa luetella erilaisia syitä.

Fredman keskeyttää sijaisisän.

– Kiitos, sain vastauksen.

Sijaisperheessä oli sovittu, että lapset saavat tavata kavereitaan vain keskiviikkoisin. Syynä oli se, että lapset pääsivät liikkumaan kotoa vain autolla, ja bensa maksoi.

Lapsilta kysytään iltarukouksesta. Auerin veli sanoo, ettei tiedä iltamenoista mitään, koska sijaisäiti vastasi niistä.

Syntymäpäiväjuhlia vietettiin sijaisperheessä keskenään. Sukulaisia ei kutsuttu.

Jukka S. Lahden eli lasten isän sukulaiset eivät kuuluneet sijaisvanhempien lähipiiriin.

Lapset kävivät isovanhemmillaan isänpäivisin ja jouluna.

Välit isovanhempiin menivät poikki, koska lapset kertoivat Anneli Auerin sekaantuneen isän murhaan.

– Lapset olivat hiukan katkeria, koska he olivat kertoneet mummille ja vaarille näistä seksuaalirikoksista, eivätkä he välittäneet pätkän vertaa, Auerin veli sanoo.

Auerin veli kiistää katkaisseensa välejä omiin vanhempiinsa.

– En nyt sanoisi, että ne poikki on mennyt, mutta ei ne jatkuneetkaan.

Auerin veli sanoo, ettei hän ole “varsinaisesti” laittanut välejä poikki, vaan sanoo asioiden vain menneen niin.

Lapset eivät kaivanneet isovanhempiaan, sanoo Auerin veli. Lapset eivät halunneet mennä sairaalaan katsomaan kuolevaa vaariaan, hän sanoo.

Istunto jatkuu. Nyt kysymyksiä esittää Anneli Auerin asianajaja Markku Fredman.

Fredman arvioi, että hänen kysymyksiinsä kuluu toista tuntia. Päivästä on siis tulossa pitkä.

Gummerus lopettaa kyselyn. Seuraavaksi kysymyksiä esittää Markku Fredman.

Istunnossa nyt tauko.

Auerin veljen mukaan välit Auerin vanhimpaan tyttäreen pysyivät hyvinä vielä poismuuton jälkeen. Lapselle on lähetetty syntymäpäivälahjoja ja hänen rippijuhliinsa on menty. He ovat tavanneet häntä myös vankilassa, kun lapset tapasivat Anneli Aueria.

Sosiaalitoimen kirjausten mukaan sijaisvanhemmat eivät olisi enää puhuneet kummitytölleen poismuuton jälkeen. Auerin veli kiistää tämän.

Mies kiistää nimitelleensä koskaan ketään lapsista.

Tapaamisten aikana vanhimman tyttären asumisyksiköstä on kirjattu, että sisarusten suhteet ovat tavatessa todella lämpimät.

Sijaisisän mukaan lapset olivat väleissä, kun vanhin tytär muutti pois.

– En tiedä lämpimistä, hän sanoo.

Sijaisisän käsityksen mukaan kukaan asumisyksikön henkilöistä ei valvonut lasten tapaamisia.

– En tiedä, kuka noita kirjauksia on tehnyt.

Auerin veli väittää, että vanhin lapsi rajoitti häntä vähän nuoremman sisaruksen, pojan, elämää eikä antanut hänen olla omien kavereidensa kanssa, kun vanhin tytär oli kotona.

Eräänä isänpäivänä lapset ja sijaisvanhemmat olivat vierailemassa isovanhempien luona, kun vanhin tytär alkoi syyttää sijaisvanhempia ja väittää, että he yrittävät eristää hänet sisaruksistaan.

Sijaisisän mukaan Auerin poika puolusti heitä. Vanhin tytär “räjähti” ja hänet jouduttiin viemään pois.

Auerin veli kiihtyy jälleen, kun asianajaja Kaarle Gummerus tenttaa häneltä lasten vaatteista. Miehen mukaan lapsille ostettiin uusia hyviä vaatteita.

Sijaisperheessä lapset saivat sekä viikko- että kuukausirahaa tarpeen mukaan.

Lapset keräsivät alkuaikoina pulloja ostaakseen herkkuja, sanoo sijaisisä.

– Heillä oli niin kauhea herkun himo, että he niitä pulloja keräsivät. Sitä pitäisi (vanhimmalta tytöltä) kysyä.

Lastensuojelun kirjauksissa on mainittu tapaus, jossa vanhin tytär rupesi itkemään, kun hänelle mainittiin pullojen kerääminen. Sijaisisän mukaan lapset olivat printanneet väärennettyjä pullokuitteja, mistä heitä rangaistiin kotona.

Sijaisisän mukaan lastensuojelun kirjaukset eivät ole virallisia asiakirjoja, koska niitä ei ole allekirjoitettu. Kyse on sosiaalityöntekijöiden asiakaskäynneille tekemistä muistiinpanoista.

Mies vastustaa niiden käsittelyä oikeudessa. Käräjätuomari päättää, että asiakirjat käsitellään lopuksi yleisön läsnäolematta.

Mies ei halua vastata myöskään kysymyksiin, jossa ei yksilöidä sosiaalitoimen työntekijää. Tätäkään ei voi tehdä nyt, koska nimet on salattu.

Auerin veli sanoo, ettei lapsilla ollut hänen muistaakseen edes flunssaa sinä aikana, kun he asuivat sijaisperheessä. Hänen mukaansa syy oli käsienpesussa.

Lapset saivat käyttää alakerrassa olleita tablettitietokoneita, mutta yläkertaan niitä ei saanut illalla kello 18 jälkeen viedä. Lapsilla ei ollut pieninä puhelimia, paitsi pojalla, joka osti älypuhelimen itselleen yläasteikäisenä.

Lapset eivät saaneet viedä puhelimiaan yläkertaan kello 18 jälkeen.

– Se on ollut vähän vanhanaikainen paikka, jossa on eletty vähän eri tavalla kuin kaupungissa. Lapset ovat saaneet olla lapsia, sijaisisä perustelee.

Aiemmin on kerrottu, että yksi tyttäristä kärähti myöhemmin yläasteikäisenä salapuhelimesta. Sijaisisän mukaan lapselle oli annettu lupa hankkia puhelin, mutta puhelimessa oli jotain hämärää, se oli ehkä laittomasti hankittu. Sijaisisän mukaan lapsi sai pitää puhelimen eikä siitä tullut hänelle rangaistuksia.

Sijaisisä huomauttaa, että häntä on pyydetty kertomaan tapahtumista vuosina 2010-2011, mutta puhelinepisodi tapahtui vasta myöhemmin. Hänen mielestään asiat menevät sekaisin.

Lapset eivät saaneet käyttää vapaasti nettiä. Sijaisisän mukaan he saivat käyttää nettiä koulutehtävien tekemiseen.

– Sosiaalitoimi velvoitti meitä suojelemaan lapsia mahdollisimman paljon tältä oikeudenkäynniltä. Siellä kirjoitettiin aika rumasti Annelista, Auerin veli sanoo.

Auerin veli väittää, että hän ja lapset olivat yhdessä sopineet kotona käytetyistä rangaistuksista, joihin kuului muun muassa nuudelikuuri.

Mies kertoo esimerkin sijaisperheessä käytetystä rangaistuksesta, joka liittyi purkkaan.

– Meillä oli tapana antaa joka ruokailun jälkeen xylitol-purkkaa lapsille, koska haluttiin pitää huolta lasten hampaista. Sitten sohvalta löytyi purkka. Kysyimme, kuka sen on tehnyt.

– Kukaan lapsista ei kertonut, että olisi sen sinne pudottanut. Emme sitä sen enempää selvittäneet, mutta purkan syönti loppui. Siirryimme xylitol-kovapastilleihin. Purkan syönti loppui, lapset tykkäsivät siitä kovasti.

Mies myöntää, että sijaisperheessä rangaistu lapsi on laitettu katsomaan, kun muut syövät karkkia.

– Olisiko ollut parempi normaalit läpsäisyt ja kuristukset? mies sanoo.

– Se oli aika harmiton rangaistus.

Sijaisisän mukaan uima-altaassa uiminen loppui, kun lapset olivat virtsanneet siihen.

Sijaisisä sanoo, että lapset saavat käydä kotona suihkussa, jos hyväksyvät säännöt. Sijaisisän mukaan kyse oli suihkutossujen käytöstä.

Lapsilla ei ollut omia avaimia. Syynä oli avainepisodi, jonka vuoksi taloon piti vaihtaa lukot.

Tämä ei ollut ongelma, koska sijaisvanhemmat olivat aina kotona, mies sanoo.

– Toisekseen, he eivät koskaan pyytäneet omia avaimia, mies väittää.

Sijaisisän mukaan hän ja hänen vaimonsa ovat poistuneet asunnosta vain työnohjaukseen, kunnes työnohjaaja alkoi asioida sijaisvanhempien luona kotona.

Lapsia ei koskaan jätetty yksin kotiin, sanoo sijaisisä.

– Mikäs siihen oli syynä, kysyy Gummerus.

– Luottamuspula, vastaa sijaisisä.

Mies sanoo, että lapset olisivat voineet yksin ollessaan hukkua uima-altaaseen.

– Kuka olisi vastuussa siitä? Aikuinen.

Uima-altaalle pääsy oli estetty haitariovella. Sitä ei voinut lukita.

Sijaisisän mukaan kukaan lapsista ei pyytänyt häneltä kotiavaimia. Sijaisisä huomauttaa, ettei Auerin pojalla ollut edes armeija-aikanaan kotiavaimia.

– Hän meni armeijaan vasta 19-vuotiaana. Hän olisi jo vuotta aiemmin voinut muuttaa pois, jos ei pitänyt säännöistä.

Sijaisisän mukaan lasten liikkumista ei rajoitettu mitenkään, kun he menivät illalla yläkertaan. Yksi tytöistä käveli unissaan, jolloin portaisiin laitettiin käännettävä portti estämään, ettei lapsi putoa portaissa.

Talossa oli myös liiketunnistin.

– Lapsille se oli ihan normaalia. Eivät he halunneet, että sisko putoaisi pois. Liiketunnistin laitettiin päälle, kun me kaikki menimme nukkumaan.

Sijaisisän mukaan varotoimille oli myös sellainen peruste, että lapset joskus pelkäsivät, että joku tulee yöllä yläkertaan.

– En lähde spekuloimaan, mitä he pelkäsivät, mies sanoo.

Talossa oli alueita, jotka oli rajattu pois lapsilta. Sijaisisän mukaan näistä oli keskusteltu sosiaalitoimen kanssa. Tästä syystä uima-allasosasto pidettiin lukittuna.

Kysytään myös vanhempien makuuhuoneesta.

– Mitä se teille kuuluu, sijaisisä tiuskaisee.

Jos sijaisisä oli makuuhuoneessa ja yöllä tulee hätä, lapset olisivat saaneet apua huutamalla. Sijaisisä myös huomauttaa, ettei yläkerran portti ollut lukittu, vaan he olisivat voineet tulla alas.

Sijaisisän mukaan jääkaapille menemistä ei ollut kielletty. Perheessä pyrittiin, että lapset saisivat tasapainoisesti lautasmallin mukaista ruokaa.

– Ei ole mitään kieltoa ollut. Heillä ei ollut tarvetta mennä sinne, koska (vaimoni) teki heille ruokaa, jos he pyysivät.

Sijaisisän mukaan lapsille oli ilmoitettu, että heidän ei ole hyvä käydä jääkaapilla.

Kun lapset muuttivat sijaisperheeseen, kotona syötiin iltaisin kello 16-17 päivällistä. Iltapala syötiin kello 18 jälkeen.

Vanhassa lisätutkintapöytäkirjassa Auerin veli on kertonut, että iltapalan jälkeen lapset menivät yläkertaan tekemään omia juttujaan samalla kun vanhemmat jäivät alas.

– Kello kuuden aikaan ne ei ainakaan ikinä menneet nukkumaan. Se on ihan varma asia, mies tiuskaisee.

Vanhassa lisätutkintapöytäkirjassa mies on kommentoinut lasten väitteitä kello 18 nukkumaanmenoajasta muun muassa, että se sopi kaikille. Mies ei muista koskaan sanoneensa näin.

– En tiedä, miksi olen noin sanonut, mutta se on aivan varma, että he eivät ole menneet kuudelta nukkumaan.

Lapset ovat myös kertoneet kotiintuloajoista. Sijaisisän mukaan ne vaihtelivat lasten kasvaessa. Mies ei muista, millaiset kotiintuloajat olivat lasten heille muuttaessa, mutta muistelee, että lasten olisi pitänyt olla kotona kello 18 aikaan. Näin mies on sanonut myös lisätutkinnassa.

– Tässä on nyt joku ristiriita, jos heidän piti olla kuuden aikaan nukkumassa ja syömässä iltapalaa, Auerin veli sanoo.

Käräjätuomari joutuu huomauttamaan Auerin veljelle, että hän vain vastaisi kysymyksiin. Miehen mukaan kotiintuloajoista ja nukkuma-ajoista on keskusteltu sosiaalitoimen kanssa, joka hyväksyi ne.

Mies sanoo, että lapset leikkivät yläkerrassa. Hän ei koskaan käynyt iltaisin yläkerrassa. Sijaisisän mukaan sijaisäiti nukutti heidät.

Sananvaihto kiihtyy, kun mieheltä tentataan, miksei vanhin tyttö sopeutunut. Hän on ärtynyt ja vastailee asianajaja Kaarle Gummeruksen kysymyksiin lyhyesti.

– Vastasin siihen jo.

Gummerus pyytää silti kertomaan.

– En muista.

– Ette muista, mitä juuri kerroitte?

Mies toistaa. Gummerus pyytää häntä kohteliaasti kertomaan uuden vastauksen, jos vanhaa ei muista.

Sijaisisä kertoo toistamiseen aiemmin kertomansa tarinan, jonka mukaan vanhin tytär kontrolloi perheen nuorempia lapsia.

Nyt Auerin veljeä tenttaa Jens Ihlen asianajaja Kaarle Gummerus.

Sijaisisä kertoo, että hänet irtisanottiin työstään vuonna 2014. Sitä ennen hän oli pitkään lomautettuna. Miehen mukaan hänellä oli työpaikka vielä silloin, kun lapset sijoitettiin.

Mies ei halua kertoa, millaista pariskunnan elämä oli ennen kuin lapset sinne muuttivat.

– Se on yksityisasia eikä kuulu tähän mitenkään, hän ärähtää.

Mies perustelee vaikenemistaan sillä, että paikalla on Pekka Lehdon elokuvan kuvausryhmä, joka kuvaa dokumenttielokuvaa.

– En halua, että näitä juttuja levitellään.

Auerin veli sanoo, että Auerin vanhimmalla tyttärellä oli heihin erityinen suhde, koska he olivat lapsen kummeja. Auerin veli kertoo, että sijaisperheessä asiat muuttuivat, koska lapsia piti kohdella tasapuolisesti.

– Hän ymmärsi sen sanallisesti, mutta ei käytännössä.

Miehen mukaan hän ei tiedä, miksi vanhin tytär ei sopeutunut sijaisperheeseen. Hän ei muista, miksi lapsi piti sijoittaa muualle.

– Se liittyi lähinnä muiden lasten hallintaan.

Auerin veli kiihtyy kun puheeksi tulee raha.

– Kun te kerran sanotte, että me olimme rahan perään, niin miksi me luovuimme yhdestä lapsesta ja hirveästä rahasummasta?