Savonlinnan hiljaisuutta on viime päivinä rikkonut tragedia, joka on jättänyt paikkakunnan järkytyksen valtaan. Tapaus, joka olisi voinut olla vain yksi surullinen uutinen muiden joukossa, on saanut aivan uuden ulottuvuuden, kun epäillyn taustasta on paljastunut tietoja, jotka kuohuttavat niin asiantuntijoita kuin tavallisia kansalaisiakin.
Monet kysyvät samaa: miten tämä oli mahdollista?
Miksi varoitusmerkit sivuutettiin – vai eikö niitä koskaan nähty?
Vaiettu ilmiö, joka nousee pintaan vasta tragedioiden kautta
Asiantuntijoiden mukaan kyseessä on ilmiö, josta Suomessa puhutaan liian vähän ja liian myöhään: riskikäyttäytymisen ja väkivaltaisen taipumuksen varhaiset signaalit. Niitä ei aina tunnisteta – tai niitä ei uskalleta ottaa tosissaan.
Monien mielestä juuri tämä on Savonlinnan tapahtumien karuin opetus.
“Jos ongelmia peitellään tai vähätellään, siitä voidaan lopulta joutua maksamaan pirunmoinen hinta”, toteaa eräs alan tutkija, joka on seurannut tapauksia ympäri maan.
Yhteiskunnan haavoittuvat kohdat paljastuvat
Epäillyn taustaa tarkastellessa esiin nousee kysymyksiä järjestelmien toimivuudesta.
Oliko apua haettu?
Oliko sitä tarjottu?
Oliko joku nähnyt riskin, mutta sitä ei osattu tai uskallettu nostaa esille?
Savonlinnan tragedia muistuttaa kylmällä tavalla, miten ohut viiva on normaalin arjen ja hallitsemattoman kriisin välillä.
Hiljaisuus ei suojele – se vaarantaa
Monet asiantuntijat korostavat, että väkivaltaan tai epävakaaseen käytökseen viittaavista havainnoista pitää voida puhua avoimesti – myös silloin, kun totuus on epämiellyttävä.
Suomessa halutaan usein välttää “turhaa draamaa”, mutta juuri tämä hiljaisuuden kulttuuri voi synnyttää tilanteita, jotka räjähtävät käsiin vasta katastrofin hetkellä.
Savonlinna herää, mutta liian myöhään
Tragedia on jättänyt jälkeensä surua ja vihaa, mutta myös tarpeen muutokseen.
Sen herättämä keskustelu on raju, mutta välttämätön.
Vasta kun vaietut ilmiöt nostetaan päivänvaloon, voidaan tulevaisuudessa estää vastaavanlaisia tilanteita. Savonlinna maksaa nyt hinnan, jota kukaan ei olisi halunnut nähdä – mutta ehkä se avaa tien siihen, ettei vastaavaa tarvitse enää koskaan kokea.
