Tulipalo on poikkeuksellisen tuhoisa tapa toteuttaa perhesurma. Siinä tuhotaan koko yhteinen elämä ja usein samalla yhteinen koti, johon elämä kiinnittyi. Tuhopoltto ilmentää usein äärimmäistä raivoa ja kontrollin romahtamista.

Tulipalolla on vahva symbolinen merkitys. Koko elämä roihuaa pois hetkessä.

– On ihan eri asia tuhota perhe tällä tavalla kuin esimerkiksi vaikka ampuma-aseella, sanoo perhesurmia tutkinut oikeuspsykologi Helinä Häkkänen.

Helinä Häkkänen. Kuva: Juhani Niiranen / HS

Häkkäsen mukaan murhapoltto on usein impulsiivinen teko, jota voidaan harkita esimerkiksi muutama päivä mutta harvemmin viikkoja.

Tekijä ei usein suunnittele selviävänsä murhapoltosta itse, mutta voi kuitenkin pelastautua palosta.

Naapuri kuvaili IS:lle palon levinneen räjähdysmäisesti. Kuva: Pertti Hänninen

22-vuotiaan isän epäillään tappaneen puolisonsa ja kolme pientä lastaan Savonlinnassa lauantaina. Poliisi epäilee miehen sytyttäneen omakotitalon Savonlinnan Louhessa lauantaiaamuna. 20-vuotias äiti, kolmevuotiaat kaksoset ja yksivuotias kuopus kuolivat.

Mies ei osoitetietojen perusteella asunut yhdessä äidin ja lasten kanssa vaan kerrostalossa noin 20 kilometrin päässä turmatalosta. Poliisin käsitys on, että eri osoitetiedoista huolimatta epäilty oli yhä parisuhteessa lastensa äidin kanssa.

Poliisi tutkii tapausta neljänä tappona ja törkeänä tuhotyönä. Tutkintanimikkeet voivat kuitenkin vielä muuttua.

Epäilty tekijä on vangittu ja passitettu Itä-Suomen poliisilaitoksen poliisivankilaan.

22-vuotias epäilty piiloutui takkinsa alle Etelä-Savon käräjäoikeudessa. Hänet vangittiin todennäköisin syin neljästä taposta ja törkeästä tuhotyöstä epäiltynä. Kuva: Pertti Hänninen

Helinä Häkkänen kommentoi tässä artikkelissa yleisesti varoitusmerkkejä, joiden tiedetään voivan johtaa perhesurmiin.

Savonlinnan epäillyllä on taustallaan paljon riskitekijöitä, jotka ovat Häkkäselle tuttuja.

22-vuotiaalla epäillyllä on raskas väkivaltarikostausta, joka alkoi karttua teini-iässä.

Hän on viime keväänä saanut tuomion puolisonsa pahoinpitelemisestä vuosina 2022 ja 2023. Puoliso oli harkinnut lähestymiskiellon hakemista miestä vastaan ja eronnut tästä aiemmin.

Miehellä on tuomioita myös seksuaalirikoksista. Jo alaikäisenä hänet tuomittiin raiskauksesta ja törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä ehdolliseen vankeuteen. Hänet tuomittiin alaikäisenä ehdolliseen vankeuteen myös muun muassa ryöstöstä ja useista pahoinpitelyistä.

Miehellä oli vakavia taloudellisia vaikeuksia ja paljon maksuja ulosotossa.

Häkkäsen silmään pistää erityisesti alaikäisenä tehty raiskaus. Nuorena alkanut väkivaltainen rikollisuus ei ennusta hyvää.

– Tässä lähisuhdeväkivalta ja koko rikollinen tausta laajuudessaan ja moninaisuudessaan on sellainen ennustemerkki, että voi olla, että tämän henkilön elämänkulku johtaa juuri johonkin tällaiseen, Häkkänen sanoo.

Palossa kuolleiden lasten äidinisä kuvaili MTV:lle, ettei isä juuri hoitanut lapsiaan. Äidinisä auttoi tytärtään paljon lastenhoidossa. Kuva: Pertti Hänninen

Miksi ihminen päätyy tappamaan oman perheensä?

Taustalla on tutkimusten mukaan usein kontrollin menetys omasta elämästä ja erilainen ongelmien sekoitus. Meneillään voi olla parisuhteen kriisi, johon liittyy ero, mustasukkaisuutta tai huoltajuuskiistaa. Tekijällä on usein aiempaa väkivaltataustaa, päihde- ja taloudellisia ongelmia sekä mielenterveyden ongelmia kuten persoonallisuushäiriöitä. Joskus teot tehdään psykoosissa.

Lopullinen tappamiseen johtava ärsyke voi olla ulkopuolisen silmin melko pieni, esimerkiksi jonkin asian sanominen väärin.

Väkivaltaisten suhteiden vaarallisin vaihe alkaa, kun toinen osapuoli ottaa eron esiin. Jo pelkkä mielikuva eroon liittyvästä statuksen menetyksestä voi olla liikaa.

ErOoN liittyvä koston elementti on Häkkäsen mukaan melko yleinen motiivi perhesurmissa. Siihen voi liittyä omistava ajattelutapa: jos minä en saa sinua, ei saa kukaan. Tekijä ajattelee usein, että surmattu saa, mitä ansaitsee. Taustalla voi olla halu kontrolloida tilannetta omalla tuhovoimalla.

– Ja ottaa sitten kontrolli oman elämän hallitsemattomuudesta ja kaoottisuudesta sillä perheen tuhoamisella ja surmaamisella, Häkkänen sanoo.

– Ne motiivit ovat itsekeskeisiä ja ylipäätänsä kokonaisuutena on vaikea kuvitella paljon itsekkäämpää tekoa kuin mitä tämän tyyppinen on.

Perheen kodin edustalle Hattukalliontielle on tuotu paljon kynttilöitä. Kuva: Matti Pietola / HS

Kun parisuhde vaikuttaa olevan ohi, tekijä voi ajatella olevansa oikeutettu surmaamaan kumppaninsa ja lapset. Osalla perhesurmaajista on psykopaattinen persoonallisuus. Sen takia heillä ei ole kykyä kokea empatiaa menehtyneiden puolesta tai ylipäätään mitään kielteisiä tunteita teosta.

– Tällainen tekijä ei välttämättä itse koe tekevänsä mitään väärää, niin rajulta kuin se kuulostaakin sanoa. Hän voi oikeuttaa sen omassa mielessään, Häkkänen sanoo.

Psykopaattisen ihmisen aivot toimivat omalla tavallaan, jota maallikon voi Häkkäsen mukaan olla vaikea ymmärtää. Samalla logiikalla tekijä ei pysty samaistumaan uhrien läheisten tuskaan.

Tekijät voivat kärsiä impulssikontrollin häiriöstä, joka voi johtaa siihen, ettei raivoa ja tunnesäätelyn pettämistä pystytä hallitsemaan muulla tavalla kuin purkamalla aggressio äkillisesti väkivaltaan.

Perhesurmien uhrien läheiset ovat tutkimuksissa kertoneet nähneensä tekijöissä tunne-elämän epävakautta, ahdistusta ja eristäytyneisyyttä ennen tekoa.

Savonlinnan perhesurmasta epäilty mies oli kirjoilla kerrostaloasunnossa Savonlinnan keskustassa. Poliisin käsityksen mukaan hän asui kuitenkin perheensä kanssa omakotitalossa Louhen kaupunginosassa. Kuva: Matti Pietola / HS

Perhesurmaajien tiedetään kasvaneen usein vaikeissa oloissa. Taustalla on usein lapsuusajan traumoja, turvattomuutta, kaltoinkohtelua, tunnetaitojen kehittymisen puutetta, varhaisia menetyksiä, autoritääristä kasvatusta, vanhempien päihdeongelmia, mahdollisesti kriminaalitaustaa, Häkkänen luettelee.

Vaikea lapsuus voi näkyä aikuisuudessa esimerkiksi stressinsietokyvyssä ja tunnesäätelyssä. Yksinomaan vaikea lapsuus ei kuitenkaan tee kenestäkään perhesurmaajaa.

Vaikka riskitekijöitä osataan luetella, perhesurmien ehkäisy ei ole helppoa. Eri viranomaisten tai muiden toimijoiden tiedot eivät välttämättä yhdisty niin, että kukaan näkisi selvästi tekoon johtavan riskipolun.

Toistuva lähisuhdeväkivalta on Häkkäsen mukaan indikaattori, jonka äärelle viranomaisten kannattaa pysähtyä. Lähisuhdevallan uhrit harvoin kuitenkaan kertovat väkivallasta avoimesti.

– He pelkäävät, ja se on hyvin ymmärrettävää. Lapset taas ovat äärimmäisen sopeutuvia, ja heidän oireilunsa saattaa jäädä näkymättä ja tunnistamatta.

Perhesurmat tapahtuvat usein perheissä, jotka ovat entuudestaan sosiaalityön piirissä. Häkkänen korostaa, että ne ovat kaikille viranomaisille aina valtava inhimillinen tragedia.

Mies ampui ihmisiä Sellon Prismassa vuonna 2009. Taustalla oli ero parisuhteesta, jossa mies oli ollut väkivaltainen ja alistava. Kuva: Kimmo Räisänen

Savonlinnan tapauksen alustavat tiedot vievät Häkkäsen ajatukset Sellon ampumavälikohtaukseen vuonna 2009. Sellon ampuja oli pitkään vainonnut ja eristänyt puolisonsa hyvin väkivaltaiseen, dominoivaan ja alistavaan parisuhteeseen. Sellon tapauksessa nainen oli eronnut tekijästä jo kerran, palannut sitten yhteen ja eronnut taas.

Parisuhdetta oli jatkunut noin 18 vuotta. Nainen oli jäänyt tilanteessaan täysin yksin.

Uudenvuodenaattona 2009 Ibrahim Shkupolli ampui kotona entisen puolisonsa ja lähti Prismaan, jossa hänen kumppaninsa oli työskennellyt. Shkupolli ampui neljä Sellon Prisman työntekijää ja tappoi lopulta itsensä. Poliisin käsityksen mukaan hän tavoitteli kauppakeskuksessa miestä, jonka hän uskoi olevan entisen puolisonsa uusi kumppani.

Häkkänen sanoo, että väkivaltaisessa parisuhteessa uhri joutuu usein valitsemaan huonojen vaihtoehtojen välillä ja ajattelemaan myös lasten turvallisuutta. Suhteesta lähtemiseenkin sisältyy riskejä.

– Sellaisen ihmisen, joka ei ole elänyt alistavassa hyvin väkivaltaisessa suhteessa, voi olla hyvin vaikeaa ymmärtää sitä, miten vaikeaa siitä voi olla lähteä. Kuinka pelko kahlitsee siinä olemiseen.

Taustalla voi olla esimerkiksi itsemurhalla tai perhesurmalla uhkailua.

Erosuunnitelman ääneen sanominen käynnistää Häkkäsen mukaan parisuhteen vaarallisimman vaiheen. Hän on itse monta kertaa suunnitellut potilaidensa kanssa tarkasti, miten erosta kerrotaan ja mitä sitten tehdään. Monesti seuraavana osoitteena on turvakoti.

Vielä eroamistakin vaarallisempaa voi olla palata eron jälkeen takaisin yhteen. Se johtaa usein väkivallan eskaloitumiseen.

– Silloin naista ikään kuin leimaa se, että hän on jo kerran hylännyt ja jättänyt miehen, mikä oikeuttaa aikaisempaa raaempaa väkivaltaa. On selvä riskitekijä, jos lähestymiskieltoa on haettu. Jos sitä on haettu, ei kyllä koskaan pitäisi palata takaisin suhteeseen, Häkkänen sanoo.

On selvä riskitekijä, jos lähestymiskieltoa on haettu. Jos sitä on haettu, ei kyllä koskaan pitäisi palata takaisin suhteeseen.

Omakotitalo paloi itsenäisyyspäivän aamuna pahoin. Naapuri kertoi äidinisälle kuulleensa tyttärensä avunhuutoja ja kovaäänistä itkua liekkien keskeltä. Kuva: Matti Pietola / HS

Tutkimusten valossa isien ja äitien tekemät perhesurmat eroavat paljon toisistaan. Isien tekemiin perhesurmiin liittyy usein ajatus siitä, ettei mitään menetettävää ole. 80 prosentissa tapauksista isä tappaa myös itsensä.

Tapauksissa, joissa motiivina on kosto, tilanne on usein toinen. Koston logiikkaan sisältyy ajatus siitä, että tekijä on uhrinsa yläpuolella ja päättää tämän kohtalosta. Tähän ajatusmalliin itsensä surmaaminen ei yleensä kuulu.

Ensisijaisena kohteena on yleensä puoliso. Joissain tapauksissa perhesurmien tekijät tappavat ensin lapset aiheuttaakseen puolisolle kärsimystä.

– Tällaisessa tapauksessa, kun on tulipalo, puoliso ymmärtää, että he kaikki menehtyvät siinä kamalassa tilanteessa viimeisinä minuutteinaan. Se on todella rajua kostomentaliteettia.

Helinä Häkkänen on tehnyt pitkän uran oikeus- ja kriminaalipsykologian saralla. Kuva: Mikko Suutarinen

Kriminaalipsykologian ja oikeuspsykologian dosentti.
Psykologi ja psykoterapeutti.
Toimi Keskusrikospoliisin asiantuntijana ja profiloijana 2002–2011. Konsultoi yhä poliisia ja tuomioistuimia Suomessa ja maailmalla muun muassa väkivalta- ja sotarikosasioissa.
Kirjoittanut useita kirjoja ja tieteellisiä artikkeleita. Uusin teos Suomalaisen henkirikoksen anatomia julkaistaan helmikuussa.

Helinä Häkkänen keskusteli Raisa Räisäsen katoamisesta Suomea kuohuttaneet rikokset -sarjan jaksossa.