Jouluaattona Sini Hursti nousee viideltä. On noustava aikaisin, sillä Messukeskukseen on ehdittävä seitsemäksi. Silloin alkavat jouluaaton valmistelut Hurstinavun eli Veikko ja Lahja Hurstin laupeudentyö ry:n perinteistä joulujuhlaa varten. Ruokakuormat tuodaan paikalle jo edellisenä iltana.

Omaan joulunviettoon Sini on päässyt aiempina vuosina vasta iltamyöhällä. Lapset ovat joulujuhlassa aina Sinin mukana, ja päivän päätyttyä hän on joutunut säntäämään kotiin ruoanlaittoon. Koko joulun ohjelma on pitänyt tiivistää illan viimeisiin tunteihin.

”Joulupukki on tullut usein kesken yhteisen ruokailun. Lapset ovat nopeasti avanneet lahjat ja leikkineet hetken. Ei siinä paljon muuta ehdi, kun pitää jo mennä nukkumaan”, Sini kertoo.

Tänä vuonna Sini päätti, että aikaa järjestetään myös oman perheen joulunvietolle. Siksi Hurstien yhteinen perhejoulu siirrettiin aatosta joulupäivään.

”Näin myös isäni Heikki ehtii hiukan lepäämään joulujuhlan järjestelyjen jälkeen.”

Hurstien joulupäivän viettoon on tänä vuonna kokoontumassa perhettä ja sukulaisia. Joulupukkikin on ehkä tulossa, sillä myös lahjojen avaaminen on siirretty aatosta yhteisen joulunvieton hetkeen.

Sinin ja Heikin yhteinen työ

Toisten auttaminen on ollut Sinin joulujen sisältö jo yli vuosikymmenen. Hän tuli sukunsa perinteikkääseen avustusjärjestöön töihin vuonna 2012, kun hänen isänsä Heikki Hursti sairastui. Yhdistyksen toiminnanjohtajaksi Sini siirtyi kuusi vuotta sitten.

Heikki on 72-vuotias, ja hän on jo eläkkeellä, mutta hän tulee silti joka päivä töihin.

”Kyllä minä katson koko ajan isän tilannetta, että jaksaako hän. Olen sanonut hänelle monta kertaa, että voit jäädä kotiin huilaamaan, jos siltä tuntuu. Mutta hän tulee sinnikkäästi aina töihin.”

Joulukuussa 2020 Sini ja Heikki antoivat Seuralle yhteishaastattelun. Sini oli ollut silloin järjestön johdossa vuoden. Sini kuvasi isäänsä maailman sydämellisimmäksi ihmiseksi, kertoohan se jotain, jos omistaa elämänsä niiden auttamiselle, jotka elävät niukkuudessa.

”Isällä on niin hirveästi tuota sydäntä, kun se on tätä työtäkin lähtenyt tekemään. Eikä se liity vain tähän työhön. Meilläkin on kotona majoittunut kaikenlaisia tyyppejä, kun isä on halunnut auttaa heitä. Isän sydän on aina pysynyt samanlaisena”, Sini kertoi.

Heikki palautti kauniit sanat tyttärensä suuntaan.

”Kaikessa mitä Sini tekee, näkyy sydämellisyys ja lempeys. Hänellä sydäntä jatkaa tätä työtä”, Heikki sanoi.

Yhteinen työ oli jo tuolloin sitkeä liima isän ja tyttären välillä, eikä lämpö ja rakkaus ole vuosien varrella laimentunut.

”Yhteiset vuodet ovat tuntuneet todella hyviltä”, Sini vahvistaa jälleen.

Kohtaamiset avustustyössä jäävät mieleen

Vuosien varrelta vahvimmin Sinin mieleen on painunut se, miltä tuntuu, kun ihmiset avustustyössä tulevat tutuiksi. Kadulla moikataan, ja puhutaan henkilökohtaisesta elämästä.

Vuodet eivät ole silti olleet helppoja. Petteri Orpon hallituksen leikkaukset näkyvät Hurstien ruokajonossa, sillä avun tarvitsijoiden määrä on vain kasvanut. Ruokalahjoitukset eivät riitä kaikille.

”On pelottavaa nähdä, miten ihmisten tilanne muuttuu koko ajan vaikeammaksi.”

Samalla, kun ihmisten tuet pienenevät, ovat Hurstien varastot huventuneet. Puutetta on paikattu ostamalla tuotteita ruokajakoon, mutta ruoka- ja rahalahjoituksille on huutava tarve.

”En tiedä, kuinka kauan pystymme paikkaamaan ruokalahjoituksia omista varoistamme.”

Sini ja Heikki ovat silti onnistuneet myös kehittämään avustusjärjestön työtä. Tilejä on syynätty ja vyötä kiristetty, jotta Hurstit ovat voineet palkata lisää työntekijöitä ruoka-avun pyörittämiseen. Mukana on edelleen myös vapaaehtoisia.