Juotantaja, toimittaja Laura Haimila kertoo Haimilan kuplassa -podcastissaan olevansa alkoholisti.

Nuorena alkoholinkäyttö oli vielä maltillista ja samanlaista kuin muillakin ikätovereilla. Haimila joi olutta ja kävi viikonloppuisin baareissa. Haimila sanoo olleensa porukkansa viihdyttäjä ja paljon äänessä.

Tammikuussa 2013 tilanne muuttui.

– Koin elämäni tähän asti suurimman tragedian, kun kumppani lähti tästä maailmasta ajasta ikuisuuteen. Hän teki päätöksen itse kuukausi eromme jälkeen, Haimila kertoo ja lisää eläneensä siihen asti melko lailla pumpulissa.

Haimilalla oli hauskuuttajan rooli, josta hän ei halunnut surusta huolimatta luopua.

– Ajattelin, että pysähdy edes vaikean asian äärellä. Bailasin minkä kerkesin. Kaiken a ja o oli, että mulla olisi koko ajan hauskaa. Jos ei ollut hauskaa, se luotiin, Haimila sanoo viitaten hauskuuden luomiseen alkoholin avulla.

Hän joi aluksi muutamana päivänä viikossa ja sitten joka päivä.

– Alkoholikäyttäytyminen muuttui täysin, viina alkoi viedä, juominen oli täysin humalahakuista.

Haimila joi usein aamuyöhön asti ja meni sitten töihin. Hän juonsi tuolloin NRJ:n iltapäivää.

– Työpäivät alkoivat kympiltä, sinne mentiin silmät punaisina kädet täristen.

Syyskuussa 2013 Haimila oli uuden ystävänsä levyjulkkaribileissä, kuten hän itse kuvailee. Illan aikana Haimila hukkasi sekä lompakkonsa että puhelimensa ja muistikin pätki. Käymästään keskustelusta uuden ystävänsä kanssa Haimila ei muistanut mitään.

Haimila sanoo seuraavana päivänä ymmärtäneensä, että jotain on pielessä. Haimila yritti hakea apua järjestöiltä, mutta ei sitä saanut.

Haimila kutsui lähimmät ystävänsä iltateelle, jossa hän kertoi ongelmastaan.

– Käytin ensimmäisen kerran itsestäni termiä alkoholisti. Sanoin, että minulle on syntynyt ongelmallinen suhde alkoholiin, tarvitsen teitä.

Haimila on ollut siitä lähtien juomatta.

– Elämä jatkui ennallaan, en vain ollut jurrissa.